Kuvaamista Sydneyssä

Nyt kun mulla on niin paljon vapaa-aikaa, niin oon ollut seikkailemassa ja kuvailemassa eri paikoissa. Laitan tähän postaukseen suurimmaksi osaksi vain kuvia, lisää tarinoita saatte kuulla taas ensi kerralla. Nyt viikonloppuna mennään Melbourniin ja sunnuntaina mennään katsomaan formuloita.

Viikon alussa otin lautan ja menin Manly beachille. Otin kamerat ja päiväkirjan mukaan. Ne maisemat ja sen tunteen vaan pitää itse kokea, että ymmärtää, mutta täällä jos alkaa vähänkin masentamaan niin ottaa vaan bussin rannalle ja heti kun sen maiseman näkee ja ilmapiirin tuntee ni on takas maailman onnellisempana ihmisenä.

Nyt viime päivinä ollut sateista. Öisin on hirveitä myrskyjä, ei meinaa saada nukuttua, mutta niitäkin on ihana seurata. Jopa nekin on upean näköisiä.

Circular Quay, toinen mun lempipaikoista Sydneyssä.

Coogee Beach

Nähtiin Black Swan! Nyt voin lähteä niin hyvällä mielellä, yksi unelmista totetunut.

Käytiin yksi päivä Tarongo Zoo:ssa. Ihana paikka. Sieltäkään ei nyt tässä ole enempää kuvia.

Eilen oltiin Gordon's Bay:llä kuvaamassa.

Oltiin yksi päivä Oopperatalon lähettyvillä kävelemässä ja taas yhtäkkiä alkoi ilotulitukset ja oltiin täydellisessä paikassa täydelliseen aikaan. Toivottavasti video toimii..

Adventures; the best part of life

Ei olla saatu nettiä toimimaan kunnolla uudessa kämpässä, niin on tullut todella pitkä tauko blogin päivittämisessä. Yritän nyt muistaa parhaani mukaan mitä kaikkea on viimeisen kolmen viikon aikana tapahtunut.. tämäkin aika on tuntunut kuukausilta kun täällä tapahtuu niin paljon kaikkea kokoajan. 

Meijän uusi kämppä. Seikkailu saatiin siitäkin, kun lähettiin muuttamaan, mutta ei siitä sen enempää.. Päästiin kummiskin uuteen hienoon kämppään ja on kuin hotellissa asuisi. Tykätään paljon. 

Naapurustokin on täällä uudessa paikassa ihana. Eli asutaan nyt Redfernissä, ennen asuttiin Darlinghurstissa. Siellä ei edes ollut "naapurustoa" vaan miljoona rivitaloa ahdattu toisiinsa kiinni ja asunnon likaisen ja huonokuntoisen näköisiä. Täällä on aivan erilaista, lapsiaperheitä ja koiria ym. asioita mistä tulee todella kotoinen olo näkee joka puolella. Ihan meidän vieressä on hienoin puisto mitä oon täällä nähnyt ja siinä samassa rugby kenttä, niin saatiin uusi harrastuskin muutos yhteyssä kun pääsee harjoituksia katsomaan. 

Mutta ennen muuttoa olin siellä Cairnsissa kaverin kanssa. Sieltä ei ole paljon kuvia, mutta oli ihan täydellinen reissu. Eka ilta oltiin hostellilla ja tutustuttiin ihmisiin. Tapasin siellä ekan suomalaisen Brittnyn lisäksi ja tultiin tosi hyvin juttuun. Seuraavana päivänä oltiin koko päivä Lagoonilla eli vähän kuin maauimala, mutta ei voi ulkonäöllisesti verrata mitenkään. Siitä tuli yksi mun lempipaikoista Australiassa ylivoimaisesti. Otettiin aurinkoa, käytiin syömässä ja suurin osa ajasta oltiin altaassa, ei sieltä meinannut raaskia lähteä. Maisemat, paahtava aurinko ja hyvä seura vesialtaassa, ei parempaa voi pyytää. Paahtava se aurinko todellakin siellä Cairnsissa oli. Ei sitä voi edes kuvailla, mutta sinne suli, yölläkin. Lagoonin vesikin oli auringon takia todella lämmintä, melkein kuumaa. Saatiin päivällä kutsu jonkun uuden matkatoimiston avajaisiin missä sai kaiken ilmaiseksi, niin ilta menikin siellä tutustuen taas uusiin ihmisiin.

Perjantaina mentiin sitten sinne bungy jumping.. voin sanoa, että kauhein ja paras tunne samaan aikaan. Mun kaveri meni ensin ja tuli sieltä pienen tärinän ja kunnon naurun kanssa. Sitten oli mun vuoro ja kiipesin ihan paniikissa torniin ja ootin omaa vuoroa. Työntekijät siellä oli niin mukavia ja yritti saada mua vitseillään rauhalliseksi, mutta sitä paniikkia ei helpolla pois saanut. Tuli mun vuoro ja ajattelin, että no ei tämä nyt niin pelottavaa voi edes olla. Menin reunalle ja multa kysyttiin oonko valmis.. en todellakaan ollut. Jankkasin vain, että en pysty siihen ja sydän pamppasi täysillä. Alkaa adrenaliini pumppaamaan ihan vaan kun kirjotan tästä. Seisoin siinä reunalla ja ne laski kolmeen ja varmaan vähän työnsikin mua, että varmasti menen. 

Tässä kohdassa tunsin kauheimman tunteen mitä olen ikinä tuntenut. En edes muista juuri tuosta kohdasta mitään, kun juuri oli hypännyt ja näki, että mitään ei ole alla ja olet putoamassa. 

Ei sillä hetkellä muistanut mitä oli tekemässä, tuntui vaan, että tähän mä nyt kuolen.

Sen järkytyksen jälkeen tuli taas sitten yksi parhaista tunteista mitä oon ikinä tuntenut. Ei sitä voi mitenkään kuvailla.

Kun pääsin alas ja takaisin kaverin luo, niin tunsin adrenaliinin vielä vaikka kuinka pitkään. Kädet tärisi hulluna ja kaveri sanoi, että en oo ikinä kuullut kenenkään huutavan noin paljon ja noin kovaa. Mun huudosta varmaan siinä alussa kuului se selkeästi, että luulin kuolevani. Mutta todellakin aion tehdä tämän vielä uudestaan ja ensi kerralla mennään 100 metristä, tämä oli vain 50:stä.

Seuraavaksi onkin tiedossa laskuvarjohyppy, niin sitä odotellessa... 

Tälläinen näky mua odotti kun laskeuduin konella Cairnsiin. Ei paha ensivaikutelma. En saanut kuvaa rakennuksen toiselta puolelta missä aurinko tuli isojen vuorien ja puiden takaa, mutta voitten varmaan kuvitella. 

Pari viikkoa sitten jouduttiin sanomaan hyvästit parille Brasilialaiselle kaverille. Yksi parhaista illasta reissun aikana eikä varmasti unohdu ikinä. On jo todella kova ikävä, mutta niin siinä käy kun reissaa ja tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa, pakosti joutuu aina välillä sanomaan niille pitkäksi ajaksi hyvästit.

Eli terveisiä ympäri maailmaa, mm. Brasiliasta, Kolumbiasta, Sveitsistä, Belgiasta ja Saksasta.

Port Lincoln

Viime viikonloppuna mentiin Port Lincolniin to Shark Cage Diving. Siitä tulikin sitten todellinen seikkailu.

 Kaikki alko hyvin perjantaina kun lennettiin eka Adelaideen ja siellä vaihdettiin kone Port Lincolniin. Oli ihan paras meillä kummatkin meistä oli todella hyvällä tuulella (mikä on todella harvinaista samaan aikaan) ja pidettiin hauskaa.

Tällä minikoneella lennettiin Adelaidesta Port Lincolniin. Tosta paljon pienemmäksi ne ei voi mennä.

Port Lincoln Hotel, täällä yövyttiin viikonloppu. Eli saavuttiin perjantaina joskus kahdeksan aikoihin illalla. Maisemat oli upeita ja käytiin seikkailemassa keskustassa, haettiin ruokaa kaupasta ja yllätys yllätys, mäkistä.
Port Lincoln on niin pieni kaupunki, että oli yllätys jos joku käveli siellä kaduilla vastaan. Tämän jälkeen innoissaan nukkumaan ja aamulla herätys 5.30.

Häkki, johon mentiin tikkaita pitkin sisään. Oli paljon isompi mitä oltiin kuviteltu.

Tähän maisemaan herättiin aamulla...

Siitähän se sitten alkoikin. Lähdettiin veneellä mereä päin, saatiin hyvää ruokaa ja ihmiset olivat mukavia. Päivällä saavuttiin perille ja ensimmäinen ryhmä alkoi valmistautumaan sukellukseen. Me olimme Brittnyn kanssa ryhmässä kaksi ja innoissaan ootettiin, että ihan kohta me nähään ne. Sitten kaikki huomasivat, että ei niitä haita ole tulossa. Ensimmäinen ryhmä ei koko sukelluksen aikana nähnyt yhtäkään haita ja kelläkään ei ollut toivo korkealla. Alettiin itse valmistautumaan ja hyväksyttiin se, että ei tulla näkemään niitä. Ajateltiin, että viikonloppu on muutenkin ollut niin kiva, että se on ihan okei, ollaan nähty paljon muuta. Mentiin veteen ja oltiin siellä yli puoli tuntia, tuijotettiin satoja tonnikaloja reilusti yli puoli tuntia vai oliko jopa lähelle tunti. Ei siinä mitään ihan mielenkiintoista sekin oli, mutta ei me niitä tultu katsomaan. Noustiin vedestä hieman pettyneinä, mutta hyvällä fiiliksellä silti ajatellen, että mahtava reissu silti. Melkein heti tämän jälkeen kun seuraava ryhmä oli juuri päässyt veteen huudetaan, että sieltä se tulee, täällä on hai. Siinä kaikki ryhmät kierrätettiin järjestyksessä, joten meidän ryhmä tulisi olemaan vika joka näkee hain. Niin siinä sitten tietenkin kävi, että joku pari minuuttia ennenkun vihdoinkin pääsimme takas veteen, hai oli lähtenyt. Kaikki muut näkivät hain paitsi me ja neljä muuta ihmistä, 40:nen ihmisen joukosta. Suomalaisten tuuri.

Masentuneina päästiin hotellihuoneeseen, haettiin ruokaa ja mentiin nukkumaan. Aamulla herättiin aikasin ja seikkailu jatkui..

Herätys oli taas 5.30 ja näin <-- pirteinä mentiin alakerran aulaan, maksettiin hotellihuone ja kysyttiin ilmaisbussikuljetuksesta, joka luultiin saavamme, mutta sitä ei siihen aikaan kulkenut joten maksettiin 40 dollaria taksista. Päästiin lentokentälle ja taksikuski ilmoittaa, että ainii eihän lentokenttä taidakaan aueta ennen klo 7. Kukaan ei ajatellut tätä meille kertoa edes hotellilla :D. Tyhmänä en ollut ollenkaan ottanut mukaan pitkiä housuja, joten odoteltiin lentokentällä n. tunti mekko päällä. Ulkona oli 14 astetta, joka Australian/Sydneyn paahtavaan ilmastoon tottuneille tuntuu pakkaselta. Tämän lisäksi järkyttävä väsymys ja pettymys edellisillasta. Ei tiennyt haluaako itkeä vai nauraa. Lentokenttä aukesi lopulta, päästin tekemään Check Inniä ja meille kerrottiin, että tämä lento on vasta 7.40 illalla ja meidä piti olla Adelaidessa vaihtolennolla jo 11.40 päivällä. Onneksi.. aamun lennolla oli vielä tilaa, niin maksoimme sen ja saavuimme iltapäivällä Sydneeyn. Tunne oli sama kun olisi saapunut pitkältä perhelomalta omaan taloon.

Tässä oli onneksi tarpeeksi seikkailua sille viikonlopulle. Päästiin lämpimään ja vietettiin ihana Valentines Day.

Tässä vielä muutama kuva meidän kuvausreissuilta Sydneyssä.

Tätä me ollaan tehty ihan liian paljon.. shoppailtu.Yli budjetin ollaan menty jo varmaan ekalla viikolla, sori iskä.

Pakko myöntää, että kyllä näitä urpolaisia tulee vähän ikävä aina kun Skypessä juttelee.

                  Tästä kuvasta en voi itse ottaa kunniaa, kaverin ottama GoPro kameralla.

Itsekin innostuin ja hain kaupasta oman GoPron. Se pääsee kunnolla testiin kun lähden huomenna uuden kaverin kanssa Cairnsiin. Mennään Bungee Jumping ja kattoo sademetsiä, en jaksa oottaa.

Toivotaan, että harjoittelupaikka löytyy sitten heti kun sieltä pääsen kotiin.