Ei olla saatu nettiä toimimaan kunnolla uudessa kämpässä, niin on tullut todella pitkä tauko blogin päivittämisessä. Yritän nyt muistaa parhaani mukaan mitä kaikkea on viimeisen kolmen viikon aikana tapahtunut.. tämäkin aika on tuntunut kuukausilta kun täällä tapahtuu niin paljon kaikkea kokoajan.
Meijän uusi kämppä. Seikkailu saatiin siitäkin, kun lähettiin muuttamaan, mutta ei siitä sen enempää.. Päästiin kummiskin uuteen hienoon kämppään ja on kuin hotellissa asuisi. Tykätään paljon.
Naapurustokin on täällä uudessa paikassa ihana. Eli asutaan nyt Redfernissä, ennen asuttiin Darlinghurstissa. Siellä ei edes ollut "naapurustoa" vaan miljoona rivitaloa ahdattu toisiinsa kiinni ja asunnon likaisen ja huonokuntoisen näköisiä. Täällä on aivan erilaista, lapsiaperheitä ja koiria ym. asioita mistä tulee todella kotoinen olo näkee joka puolella. Ihan meidän vieressä on hienoin puisto mitä oon täällä nähnyt ja siinä samassa rugby kenttä, niin saatiin uusi harrastuskin muutos yhteyssä kun pääsee harjoituksia katsomaan.
Mutta ennen muuttoa olin siellä Cairnsissa kaverin kanssa. Sieltä ei ole paljon kuvia, mutta oli ihan täydellinen reissu. Eka ilta oltiin hostellilla ja tutustuttiin ihmisiin. Tapasin siellä ekan suomalaisen Brittnyn lisäksi ja tultiin tosi hyvin juttuun. Seuraavana päivänä oltiin koko päivä Lagoonilla eli vähän kuin maauimala, mutta ei voi ulkonäöllisesti verrata mitenkään. Siitä tuli yksi mun lempipaikoista Australiassa ylivoimaisesti. Otettiin aurinkoa, käytiin syömässä ja suurin osa ajasta oltiin altaassa, ei sieltä meinannut raaskia lähteä. Maisemat, paahtava aurinko ja hyvä seura vesialtaassa, ei parempaa voi pyytää. Paahtava se aurinko todellakin siellä Cairnsissa oli. Ei sitä voi edes kuvailla, mutta sinne suli, yölläkin. Lagoonin vesikin oli auringon takia todella lämmintä, melkein kuumaa. Saatiin päivällä kutsu jonkun uuden matkatoimiston avajaisiin missä sai kaiken ilmaiseksi, niin ilta menikin siellä tutustuen taas uusiin ihmisiin.
Perjantaina mentiin sitten sinne bungy jumping.. voin sanoa, että kauhein ja paras tunne samaan aikaan. Mun kaveri meni ensin ja tuli sieltä pienen tärinän ja kunnon naurun kanssa. Sitten oli mun vuoro ja kiipesin ihan paniikissa torniin ja ootin omaa vuoroa. Työntekijät siellä oli niin mukavia ja yritti saada mua vitseillään rauhalliseksi, mutta sitä paniikkia ei helpolla pois saanut. Tuli mun vuoro ja ajattelin, että no ei tämä nyt niin pelottavaa voi edes olla. Menin reunalle ja multa kysyttiin oonko valmis.. en todellakaan ollut. Jankkasin vain, että en pysty siihen ja sydän pamppasi täysillä. Alkaa adrenaliini pumppaamaan ihan vaan kun kirjotan tästä. Seisoin siinä reunalla ja ne laski kolmeen ja varmaan vähän työnsikin mua, että varmasti menen.
Tässä kohdassa tunsin kauheimman tunteen mitä olen ikinä tuntenut. En edes muista juuri tuosta kohdasta mitään, kun juuri oli hypännyt ja näki, että mitään ei ole alla ja olet putoamassa.
Ei sillä hetkellä muistanut mitä oli tekemässä, tuntui vaan, että tähän mä nyt kuolen.
Sen järkytyksen jälkeen tuli taas sitten yksi parhaista tunteista mitä oon ikinä tuntenut. Ei sitä voi mitenkään kuvailla.
Kun pääsin alas ja takaisin kaverin luo, niin tunsin adrenaliinin vielä vaikka kuinka pitkään. Kädet tärisi hulluna ja kaveri sanoi, että en oo ikinä kuullut kenenkään huutavan noin paljon ja noin kovaa. Mun huudosta varmaan siinä alussa kuului se selkeästi, että luulin kuolevani. Mutta todellakin aion tehdä tämän vielä uudestaan ja ensi kerralla mennään 100 metristä, tämä oli vain 50:stä.
Seuraavaksi onkin tiedossa laskuvarjohyppy, niin sitä odotellessa...
Tälläinen näky mua odotti kun laskeuduin konella Cairnsiin. Ei paha ensivaikutelma. En saanut kuvaa rakennuksen toiselta puolelta missä aurinko tuli isojen vuorien ja puiden takaa, mutta voitten varmaan kuvitella.
Pari viikkoa sitten jouduttiin sanomaan hyvästit parille Brasilialaiselle kaverille. Yksi parhaista illasta reissun aikana eikä varmasti unohdu ikinä. On jo todella kova ikävä, mutta niin siinä käy kun reissaa ja tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa, pakosti joutuu aina välillä sanomaan niille pitkäksi ajaksi hyvästit.
Eli terveisiä ympäri maailmaa, mm. Brasiliasta, Kolumbiasta, Sveitsistä, Belgiasta ja Saksasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti