Uusi harjoittelupaikka

Eli puhuttiin omistajien kanssa pari viikkoa sitten ja he lupasivat, että asiat muuttuisivat siellä minulle paremmiksi, mutta mitään muutosta asiaan ei tullut, joten nyt ollaan etsimässä uutta harjoittelupaikkaa. Mutta kerron nyt silti näistä parista viime viikosta kun en ole pitkään aikaan blogia päivittänyt, hups.

Tämmöisiä söpöläisiä Brittny toi töistä kotiin. Neljä orpoa kissanpentua, joita pitää vielä juottaa tuttipullolla. Jotenkin nää tällaset aina löytää meijän luo.

Double Bay Vet:in kissanpentuja odottamassa adoptiokotia. Vieläkin mietin tuonko tuon harmaan mukana kotiin Suomeen.

Koirapuoli ja takahuone.

Mun rakas. Tällä koiralla on Diabetes, joten otettiin siltä kahden tunnin välein verikoe ja päivittäin insuliinipistos. Edes jotain sain tehdä, kun sain koiran omalle vastuulle työaikoina.

Leikkausinstrumentit tyttökoiran- tai kissan kastraatioon.

Leikkaushuone.

Nyt viimeisen viikon aikana olen saanut tehdä enemmän ja klinikalla on ollut tiettyinä päivinä todella kiire, joten on ollut jotain nähtävääkin. Yhtenä päivänä meille tuli 5 koiraa trimmattavaksi+pesettäviksi+kuivaukseen+harjaukseen sekä samana päivänä oli normaalit konsultaatiot sekä kaksi kastraatiota. Se oli ensimmäinen päivä kun mun ei tarvinnut hetkeksikään jäädä tyhmänä seisomaan kun ei ollut tekemistä. Pääsin pesemään nuo kaikki koirat ja tekemään kuivaamiset sekä harjaamiset. Tämän lisäksi sain vastuulle klinikan oman marsun, jolla oli sydänvika. Huolehdin sen lääkitykset neljästi päivässä, mutta perjantaina kun en ollut töissä, niin omistaja oli päättänyt lopettaa marsun sen huonontuneen kunnon takia.
Rakastin monia ihmisiä kenen kanssa klinikalla työskentelin ja yhtä eläintenhoitajaa on jo nyt ikävä, mutta suurin syy lähtööni sieltä ei ollut pelkästään opetuksen tai tekemisen puute, nämä vielä kestän. Samaan aikaan kun itse lähdin, samalta klinikalta lähtee kaksi muutakin eläintenhoitajaa. Paikka on todella epäorganisoitu. Mutta isoin ongelma kaikille on paikan omistajat ja ylipäätään tunnelma siellä. Aina kun omistaja astuu sisään niin kaikki työntekijät joutuvat miettimään jokaista hengenvetoaan kun ei ikinä tiedä milloin hän taas alkaa huutamaan mitä pienemmistä ja turhimmista asioista. Minullekin paikan omistajan vaimo, joka on myös eläinlääkärinä klinikalla, on muutaman kerran naama punaisena raivonnut aivan mitättömistä asioista.

Mutta eilen oli viimeinen työpäivä ja omistajat olivat ihan hyvällä mielellä kun lähdin, onneksi. Ensi maanantaista lähtien alan kyselemään muilta klinikoilta sekä koirahoitoloilta jos joku ottaisi minut vielä loppuajaksi harjoittelijaksi. Uskon kyllä, että löydän vielä jotain.