Port Lincoln

Viime viikonloppuna mentiin Port Lincolniin to Shark Cage Diving. Siitä tulikin sitten todellinen seikkailu.

 Kaikki alko hyvin perjantaina kun lennettiin eka Adelaideen ja siellä vaihdettiin kone Port Lincolniin. Oli ihan paras meillä kummatkin meistä oli todella hyvällä tuulella (mikä on todella harvinaista samaan aikaan) ja pidettiin hauskaa.

Tällä minikoneella lennettiin Adelaidesta Port Lincolniin. Tosta paljon pienemmäksi ne ei voi mennä.

Port Lincoln Hotel, täällä yövyttiin viikonloppu. Eli saavuttiin perjantaina joskus kahdeksan aikoihin illalla. Maisemat oli upeita ja käytiin seikkailemassa keskustassa, haettiin ruokaa kaupasta ja yllätys yllätys, mäkistä.
Port Lincoln on niin pieni kaupunki, että oli yllätys jos joku käveli siellä kaduilla vastaan. Tämän jälkeen innoissaan nukkumaan ja aamulla herätys 5.30.

Häkki, johon mentiin tikkaita pitkin sisään. Oli paljon isompi mitä oltiin kuviteltu.

Tähän maisemaan herättiin aamulla...

Siitähän se sitten alkoikin. Lähdettiin veneellä mereä päin, saatiin hyvää ruokaa ja ihmiset olivat mukavia. Päivällä saavuttiin perille ja ensimmäinen ryhmä alkoi valmistautumaan sukellukseen. Me olimme Brittnyn kanssa ryhmässä kaksi ja innoissaan ootettiin, että ihan kohta me nähään ne. Sitten kaikki huomasivat, että ei niitä haita ole tulossa. Ensimmäinen ryhmä ei koko sukelluksen aikana nähnyt yhtäkään haita ja kelläkään ei ollut toivo korkealla. Alettiin itse valmistautumaan ja hyväksyttiin se, että ei tulla näkemään niitä. Ajateltiin, että viikonloppu on muutenkin ollut niin kiva, että se on ihan okei, ollaan nähty paljon muuta. Mentiin veteen ja oltiin siellä yli puoli tuntia, tuijotettiin satoja tonnikaloja reilusti yli puoli tuntia vai oliko jopa lähelle tunti. Ei siinä mitään ihan mielenkiintoista sekin oli, mutta ei me niitä tultu katsomaan. Noustiin vedestä hieman pettyneinä, mutta hyvällä fiiliksellä silti ajatellen, että mahtava reissu silti. Melkein heti tämän jälkeen kun seuraava ryhmä oli juuri päässyt veteen huudetaan, että sieltä se tulee, täällä on hai. Siinä kaikki ryhmät kierrätettiin järjestyksessä, joten meidän ryhmä tulisi olemaan vika joka näkee hain. Niin siinä sitten tietenkin kävi, että joku pari minuuttia ennenkun vihdoinkin pääsimme takas veteen, hai oli lähtenyt. Kaikki muut näkivät hain paitsi me ja neljä muuta ihmistä, 40:nen ihmisen joukosta. Suomalaisten tuuri.

Masentuneina päästiin hotellihuoneeseen, haettiin ruokaa ja mentiin nukkumaan. Aamulla herättiin aikasin ja seikkailu jatkui..

Herätys oli taas 5.30 ja näin <-- pirteinä mentiin alakerran aulaan, maksettiin hotellihuone ja kysyttiin ilmaisbussikuljetuksesta, joka luultiin saavamme, mutta sitä ei siihen aikaan kulkenut joten maksettiin 40 dollaria taksista. Päästiin lentokentälle ja taksikuski ilmoittaa, että ainii eihän lentokenttä taidakaan aueta ennen klo 7. Kukaan ei ajatellut tätä meille kertoa edes hotellilla :D. Tyhmänä en ollut ollenkaan ottanut mukaan pitkiä housuja, joten odoteltiin lentokentällä n. tunti mekko päällä. Ulkona oli 14 astetta, joka Australian/Sydneyn paahtavaan ilmastoon tottuneille tuntuu pakkaselta. Tämän lisäksi järkyttävä väsymys ja pettymys edellisillasta. Ei tiennyt haluaako itkeä vai nauraa. Lentokenttä aukesi lopulta, päästin tekemään Check Inniä ja meille kerrottiin, että tämä lento on vasta 7.40 illalla ja meidä piti olla Adelaidessa vaihtolennolla jo 11.40 päivällä. Onneksi.. aamun lennolla oli vielä tilaa, niin maksoimme sen ja saavuimme iltapäivällä Sydneeyn. Tunne oli sama kun olisi saapunut pitkältä perhelomalta omaan taloon.

Tässä oli onneksi tarpeeksi seikkailua sille viikonlopulle. Päästiin lämpimään ja vietettiin ihana Valentines Day.

Tässä vielä muutama kuva meidän kuvausreissuilta Sydneyssä.

Tätä me ollaan tehty ihan liian paljon.. shoppailtu.Yli budjetin ollaan menty jo varmaan ekalla viikolla, sori iskä.

Pakko myöntää, että kyllä näitä urpolaisia tulee vähän ikävä aina kun Skypessä juttelee.

                  Tästä kuvasta en voi itse ottaa kunniaa, kaverin ottama GoPro kameralla.

Itsekin innostuin ja hain kaupasta oman GoPron. Se pääsee kunnolla testiin kun lähden huomenna uuden kaverin kanssa Cairnsiin. Mennään Bungee Jumping ja kattoo sademetsiä, en jaksa oottaa.

Toivotaan, että harjoittelupaikka löytyy sitten heti kun sieltä pääsen kotiin.

Uusi harjoittelupaikka

Eli puhuttiin omistajien kanssa pari viikkoa sitten ja he lupasivat, että asiat muuttuisivat siellä minulle paremmiksi, mutta mitään muutosta asiaan ei tullut, joten nyt ollaan etsimässä uutta harjoittelupaikkaa. Mutta kerron nyt silti näistä parista viime viikosta kun en ole pitkään aikaan blogia päivittänyt, hups.

Tämmöisiä söpöläisiä Brittny toi töistä kotiin. Neljä orpoa kissanpentua, joita pitää vielä juottaa tuttipullolla. Jotenkin nää tällaset aina löytää meijän luo.

Double Bay Vet:in kissanpentuja odottamassa adoptiokotia. Vieläkin mietin tuonko tuon harmaan mukana kotiin Suomeen.

Koirapuoli ja takahuone.

Mun rakas. Tällä koiralla on Diabetes, joten otettiin siltä kahden tunnin välein verikoe ja päivittäin insuliinipistos. Edes jotain sain tehdä, kun sain koiran omalle vastuulle työaikoina.

Leikkausinstrumentit tyttökoiran- tai kissan kastraatioon.

Leikkaushuone.

Nyt viimeisen viikon aikana olen saanut tehdä enemmän ja klinikalla on ollut tiettyinä päivinä todella kiire, joten on ollut jotain nähtävääkin. Yhtenä päivänä meille tuli 5 koiraa trimmattavaksi+pesettäviksi+kuivaukseen+harjaukseen sekä samana päivänä oli normaalit konsultaatiot sekä kaksi kastraatiota. Se oli ensimmäinen päivä kun mun ei tarvinnut hetkeksikään jäädä tyhmänä seisomaan kun ei ollut tekemistä. Pääsin pesemään nuo kaikki koirat ja tekemään kuivaamiset sekä harjaamiset. Tämän lisäksi sain vastuulle klinikan oman marsun, jolla oli sydänvika. Huolehdin sen lääkitykset neljästi päivässä, mutta perjantaina kun en ollut töissä, niin omistaja oli päättänyt lopettaa marsun sen huonontuneen kunnon takia.
Rakastin monia ihmisiä kenen kanssa klinikalla työskentelin ja yhtä eläintenhoitajaa on jo nyt ikävä, mutta suurin syy lähtööni sieltä ei ollut pelkästään opetuksen tai tekemisen puute, nämä vielä kestän. Samaan aikaan kun itse lähdin, samalta klinikalta lähtee kaksi muutakin eläintenhoitajaa. Paikka on todella epäorganisoitu. Mutta isoin ongelma kaikille on paikan omistajat ja ylipäätään tunnelma siellä. Aina kun omistaja astuu sisään niin kaikki työntekijät joutuvat miettimään jokaista hengenvetoaan kun ei ikinä tiedä milloin hän taas alkaa huutamaan mitä pienemmistä ja turhimmista asioista. Minullekin paikan omistajan vaimo, joka on myös eläinlääkärinä klinikalla, on muutaman kerran naama punaisena raivonnut aivan mitättömistä asioista.

Mutta eilen oli viimeinen työpäivä ja omistajat olivat ihan hyvällä mielellä kun lähdin, onneksi. Ensi maanantaista lähtien alan kyselemään muilta klinikoilta sekä koirahoitoloilta jos joku ottaisi minut vielä loppuajaksi harjoittelijaksi. Uskon kyllä, että löydän vielä jotain.

Ensimmäinen viikko

Nonii nyt saatiin meidän asunnon Wifi toimimaan niin voi aloittaa tämänkin.

Eli päästiin perille Australiaan viime viikon torstai iltana ja seikkailu alko heti kun löydettiin taksi ja istuttiin sisään kunnes tajusimme, että hotellin osoite mistä meidän piti hakea avain, oli takakontissa matkalaukussa ja taksi oli jo lähtenyt ajamaan. Kunnon säädön jälkeen oltiin päädytty meidän asunnon oven eteen ilman avainta. Siitä sitten lähdimme kaikkien matkatavaroiden kanssa klo 11 yöllä suunnistamaan hotellille. Onneksi paikallisten ja pienen seikkailun avulla löydettiin hotelli, saatiin avain ja päästiin vihdoinkin noin 40 tunnin matkustamisen jälkeen omaan asuntoon.

Asunto ei ollut lähelläkään sitä mitä meille oltiin kuvissa näytetty. Asunto on todella likainen, huonekalut rikkinäisiä sekä muutenkin kuvottava. Kaiken lisäksi tutustuttiin meidän ihanaan naapuriin, jolta tuli tässä yksi ilta komento, että laittakaa ikkunoiden verhot kiinni ja sammuttakaa valot yhdeksältä illalla. Toinen päivä nähtiin ikkunasta, kun se sama mies kiipesi viereisen rakennuksen ikkunasta ulos katolle huudettua kyseisen asunnon asukkaalle. Nyt odotellaan viestiä vuokranantajalta uusista mahdollisista asuntovaihtoehdoista.

Näköala ikkunasta ja siivousvaiheessa oleva asunto.

Töistä ei ole ollenkaan kuvia eikä paljon kerrottavaakaan. Ensimmäinen viikko siellä oli vaikea, en yhtään tykännyt olla ja tuntu jo siltä, että pakko saada vaihtaa paikkaa. Ei tuntunut siltä olisi tervetullut ja kukaan ei missään vaiheessa kertonut mitä voisin tehdä, sillonkin kun kysyin, että olisiko minulle jotain tekemistä, niin vastaus oli aina ei tai en tiedä. En myöskään päässyt mihinkään tarkastuksiin mukaan katsomaan, mutta viikon vikat päivät oli jo parempia, ihmiset olivat mukavampia ja pääsin mukaan muuhunkin kuin siivoukseen. Pääsin trimmaamaan kolmea koiraa ja avustamaan tarkastuksissa ym. Tänään töihin saapui taas neljä uutta orpoa kissanpentua, jotka sitten rokotettiin, madotettiin, tehtiin tarkastukset ja laitettiin sirut uuden eläinlääkärin kanssa. Paikan nimi siis Double Bay Vet ja se toimii pieneläinklinikkana sekä löytöeläintalona. Yritän tällä viikolla saada otettua kuvia niin saa jotain tännekin.

 Tässä muutama sekalainen kuva. Pari otettu puhelimella, jonka takia laatu todella huono.

 Yritin Nina sulle ottaa puiston kasveista mahdollisimman paljon kuvia. Kyllästyin heti, mutta tässä on edes pari :D

                                                  Shakkia Australialaisten tapaan.

                                                      Taksit Australialaisten tapaan.

Harbour Bridge. Käytiin eilen kiipeämässä huipulle, ei mennyt kun kolme tuntia. Kuvia laitan myöhemmin, mutta näkymä sillasta oli "stunning". Kun lähdettiin ylöspäin kävelemään, niin nähtiin koko kaupunki auringonvalossa, alaspäin tullessa nähtiin upea auringonlasku ja ehdittiin vielä nähdä Sydney pimeällä kaupungin valojen kanssa.

                                 Mun lempiharrastus; ulkomaalaisten lapsien salaa kuvaaminen.

     Näitä näkee kaupungilla joka puolella. Aboriginaali soittamassa jotain omaa soitinta.

             Jauhelihaa ostaessa ei ole itsestäänselvyys, että siinä ei ole lisättyjä hormoneja.

                                                         Opera House yöllä.

Löydettiin tällainenkin. Paras ruoka mitä täällä on tähän mennessä syöty; Ikean lihapullat ja perunamuussi.

 Bondi Beach. Paras paikka maailmassa.

Terveisiä vielä kaikille sinne kotiin. Nähdään kyllä varmaan toukokuussa niin kuin suunnitelmissa oli, mutta Brittnyn kanssa ollaat 100% varmoja, että heti lukion jälkeen asutaan täällä lopullisesti.